Alois Riegl (14. tammikuuta 1858 Linz – 17. kesäkuuta 1905 Wien) oli itävaltalainen taidehistorioitsija, joka edusti Wienin taidehistoriallista koulukuntaa. Hän edisti taidehistorian asemaa itsenäisenä akateemisena oppialana.
Alois Riegl opiskeli Wienin yliopistossa taidehistoriaa ja myöhemmin hoiti yliopistossa professuuria. Hän erikoistui keskiajan ja barokin taiteeseen. Hän työskenteli Wienin taideteollisuusmuseossa vuosina 1886–1896 ja tutki taidetekstiilejä. Tältä ajalta on hänen ensimmäinen kirjansa Altorientalische Teppiche (1891). Hänen maineensa perustuu erityisesti hänen seuraavaan teokseensa Stilfragen: Grundlegungen zu einer Geschichte der Ornamentik (1893), jonka ansiosta hän sai yliopistollisen opetusviran.
Riegl oli vaikutusvaltainen teoreetikko, ja hän kehitti taidetahdon (saks. Kunstwollen) käsitettä, jota hän piti tyylikauden määräävänä voimana. Riegl edisti myös muinaismuistojen suojelua.
Riegl kuoli syöpään 47-vuotiaana, ja hänen keskeneräisiä teoksiaan julkaistiin postuumisti.